Eilen puhuttiin yhden myöskin muhkeamman muotoisen, vanhemman rouvastutun kanssa aiheesta lääkärien - etenkin mies- - suhtautuminen lihaviin naisiin. Nehän (suurin osa) suorastaan värisevät inhosta kun astuu sisään. Suhtautuvat kuin älyllisesti vajavaiseen. Semmoiseen kurittomaan, tyhmään pentuun, jolta roikkuu jojo nenästä suuhun. Onneksi meillä on (ainakin toistaiseksi) naislääkäri, ja mukava ja ymmärtäväinen (sillä nainen naiselle susi vasta onkin, jos sattuu olemaan läskifasisti).

Mutta tuolta rouvalta tuli ihan lohduttavaa viestiä. Että ihan oikeasti toisilla vaan on hitaampi aineenvaihdunta ja toisilla nopeampi. On syönyt itse suht samalla lailla läpi aikojen, ja nyt 50:n tuollapuolen alkaa vaan perä leviämään, vaikka tekee syö ja toimii kuten ennenkin. Ja muistutti, miten toiset ovat luikkuja vaikka vetäisivät suklaata päivittäin.

Aamuyön heräilyissä jäin sitten miettimään, että vaikka ajoittaisesti ahminkin, olen vaan levinnyt ja levinnyt, vaikka olenkin karsinut "normaalielämän" ruokavaliosta kaikenlaista turhaa ja tarpeetonta. Toiset sitten huoletta popsivat keksejä, karkkeja, juovat mehua ja mitä vielä. Vaaleaa leipää ja pullaa. Mulle kaikki herkut on kiellettyjä syntejä, joita en edes ahmi niin paljoa, ehkä kerran parissa viikossa kompastun johonkin (vrt. eiliset aamupringlesit) ja loppu on suhteellisen kurinalaista. Ruoska viuhuu molemmin puolin; kun se ilkiö takaraivossa pakottaa ahmimaan "syö kurja läski!" niin itsekurin oikeusvalvojakin sivaltaa ruokakaupassa sormille vähän joka hyllyllä "ja tuollaista sinä et ainakaan ota! Häpeä!".

Että paljonko asenteella on vaikutusta? "Läski on korvien välissä" kirjoitti Anna-Stiina Nykänenkin taannoisessa kolumnissaan. Mutta kuinka paljon se ihan todella on? Jos jatkuvasti näkee ja suomii itsensä raskassoutuisena möhkäleläskinä, eikö se vaikuttaisi aineenvaihduntaan ja semmoisiin? Hoikat ihmiset "näkevät" itsensä hoikkina, kevyinä, vilkkaina, jne. - eikö sekin vaikuttaisi elimistön toimintaan?

(ja nyt ne satunnaiset terveysnatsilukijat tietenkin tyrskivät vähäkaloriset lounasjuomansa nenästä - "ai että ajattelee väärin! kuvitelkaas!" Näitä perintö-aineenvaihdunta-luusto-juttujahan vaan pidetään älyllisesti ala-arvoisempien läskien säälittävinä tekosyinä, sillä hehänmehän olemme aivan totaalisen sokeita sille, minkä kokoisia olemme ja miksi. Että puoliksi sulanut Fazerin sininen toisessa ja donitsipaketti toisessa kädessä märistään liian pieni toppi päällä että mulla on vain isot luut...)