Alaisuudessa, kerrassaan.

Semmoista olen viime päivinä miettinyt, että pitäisiköhän ihan tosissaan alkaa vaihtamaan sitä Fevarinia johonkin muuhun. Pianhan on resepti loppu, ja pitäisi lääkärille lähteä. Ajattelin, että loukkaantuisikohan se, jos pyytäisin soittamaan vaikka johonkin syömishäiriöpolille ja kysymään, mikä se olisi käytetyin lääke tähän ahmimiseen.

(Mistä alemmuuskompleksista tämä sitten kertoo, että pelkään loukkaavani esim. lääkäreiden ammattiylpeyttä e.m. kaltaisilla kysymyksillä, että ottaisivat sitten nokkiinsa ja sen jälkeen kohtelisivat huonosti enkä muka saisikaan apua kun olisin "ikävä tyyppi" joka ei usko niiden ylivertaisuuteen...)

Sitten tulisi tietenkin joku kuukauden notkelma, kun sitä alkaisi vekslaamaan. Mutta olisipa mielenkiintoista tietää, jos tämä jatkuva unisuus olisikin Fevarinista johtuvaa. Semmoinen horrosolo. Vähän hidas ja uninen fiilis. Että on vaikea olla kovin ripeä, helpommin unohtuu johonkin ajatuksiinsa.