Olen tehnyt näistä käsityöasioista itselleni uuden ahminnan. Menen Tiimariin tai kangaskauppaan ja menetän hallinnan. Rahaa hujahtaa punastuttava summa, vaikka tarkoitus oli hakea "vain yksi juttu". Piilottelen tykötarpeita ja nettiprinttailujani mieheltä, ettei se alkaisi urputtamaan tuhlatuista rahoista, tulostinmusteista ja -papereista. Ajankäytöstä on tullutkin jo hieman noottia. "Milloin sä oikein aiot nukkua? Ymph ymph." Vaanin oikein ja odotan, että se lähtee töihin niin voin printtailla juttujani koneella. Lasten nukahdettua illalla voin ottaa puuhasteluni esiin, mutta silti kainosti piilotellen, jottei miehelle koko tarpeiston laajuus paljastuisi. Sitten kun se menee nukkumaan, helpotuksesta huokaisten voin läväyttää kaiken esiin, mutta kuitenkin niin, että saan nykäistyä Hesarinkulmaa päälle, jos sattuisikin käymään vettä juomassa ja ynisemässä jotain nukkuma-ajoista...

Aika sairasta. No eikun toistaiseksi aika tervettä. Jos nimittäin toimisi ahmimisenkorvikkeena. Mutta sitten jos rahaa alkaa uppoamaan liikaa, eikä tulostakaan synny, menee taas vähän mielenvikaisuuden puolelle.

Kummallinen riippuvuuskäyttäytyminen. Sitä voi näköjään soveltaa ihan mihin vaan. (Korjaus: sisäinen vihollinen näköjään soveltaa sitä ihan mihin vaan)