...olen alkanut heräilemään taas. Siinä neljän aikoihin. Ensin vessaan, mutta sitten ei uni tulekaan uudestaan. Pyörin ja tuskailen tunnin verran, sitten nousen ylös, jumitun lukemaan lehteä ja kello onkin kuusi. Enää ei suoda montaa tuntia nukkua, kun vihdoin uudelleen nukahtaa.

Sanovat sen kuuluvan stressiin. Ja masennukseen. Sitä oli ennen lääkitystä, nyt se on alkanut uudestaan. "Klassisesti" ikiaikainen nukkumiseen liittyvä ongelmani on ollut nukahtaminen, jostain hamaasta lapsuudesta. Tämä yöheräily on aika uusi ilmiö. Tai en tiedä. Ehkä pilvenpolttovuosinani vaan nousin väsäämään blossit tai toisetkin kunnes jumitin/nukahdin, ja tulkitsin sen vain tapahtuneen, kun olin illalla "tipahtanut" ikäänkuin nokosille, enkä oikeasti "nukahtanut yöunille". Oli miten oli, joka tapauksessa varsin ärsyttävää. Yli kolmen vuoden raskaus/vauvaputken jälkeen saisi vihdoinkin yönsä nukkua edes suunnilleen, niin sitten oma pää päättää, että ei, nyt jäädään märehtimään jotain turhia ja/tai olemattomia.

Hakea siihen nyt sitten lääkitystä, en tiedä. Nukahtamislääkkeistäkin olen ollut aika pöpperössä seuraavana päivänä, vaikkei muka pitäisi. Ja nehän auttavat vain nukahtamiseen, ei niinkään nukkumiseen, eikä niitä voi aamuneljältä napsia, jos mielii olla tolkuissaan ennen seuraavaa iltaa (paitsi ammattilaiset).