Kaikki kolme äitinä vietettyä vuotta + sitä edeltäneen raskausajan olen pettänyt itseäni pahan kerran kuvittelemalla, että "kyllä se sitten siitä helpottuu, kunhan kasvavat".

Kuusivuotias yökyläilijä sai nukahdettua kuitenkin ennen yhtätoista (himassa kuulemma tasan tarkasti klo 22), hiipii yleensä kasiin - ysiin nukkuvan tyttären kanssa makuuhuoneeseen klo 6.30: "Me herättiin jo kuudelta! Koska puuro on valmis? Milloin me mennään sinne Mäkkäriin?".

Koskahan vihdoin oppisin sen, että kun lapset nukkuvat, EI KANNATA JÄÄDÄ NORKOILEMAAN ja nauttimaan, kun "on niin ihanan rauhallista". Tai voihan sen tehdä, mutta - oma moka.

Krrrooooohhhhhh...