Kevät on koittava jälleen kerran, se on totta. Aurinko räjäyttää masentuneen aivokemian hämmennyksen tilaan. Ooh, mitä kummaa. Sitä se on, valoa. Mahla alkaa virtaamaan lämpenevien puiden rungoissa. Se on suorassa yhteydessä herkän vihreisiin hiirenkorviin. Ooh, kuinka voimallista toimintaa, kerrassaan eroottista.
Mutta sittenkin. Syöksyn piiloon, pesäkoloon. Tahtoisin nukkua, olla ulkona vain ajatuksissa.
Kommentit