Tämä ei ole mitään "joulunjälkeistä katumusta". Enhän kasvissyöjänä löydä juurikaan liikaa ruokaa joulupöydästä, en pienten lasten äitinä biletä, ainoa synti on ollut ne konvehdit, ja nekin varmaan vain korvanneet jotain muuta. En altistu helposti viikkolehtien tammikuiselle laihdutusvyörylle "näin karistat joulukilot".

Mutta olisiko se tuo valon lisääntyminen? Fevarin? Asennemuokkaus ja itsensä piiskaaminen? Vireillä on pieniä ajatuksia tehdä konkreettisia asioita itsensä pienentämiseksi. Siis "elämäntapamuutos". Ei dieettejä. "Nyt lopetan ahmimisen". Pessimismi ja optimismi väräjää ilmassa vuoronperään. Toiveikkaat lausahdukset muuttuvat sekunnissa epätoivoiseksi itseironiaksi. "Ei siitä kuitenkaan mitään tule". - "Mutta aina voi yrittää". "Niin, taas".

Yksi näistä hetken mielijohteista johti Kunto Plus -lehden tarjoustilaamiseen. En voi hävitä kuin 4,90 € eli parin suklaalevyn hinnan ja saan kaksi lehteä ja kaikenlaista sälää. Suurin kimmoke oli vatsapilatesdvd. Ja muodikas askelmittari. Sekä sykemittari. Kaksi jälkimmäistä yhdistin kyllä mielessäni enemmän siippaan kuin itseeni. Mutta se pilates. Kaikkea voi aina yrittää.

Aviisit itsessään tarjosivat ihan mielenkiintoistakin ja käytännöllistä tietoa, kuten mikä papulaji on paras, mutta myös ahdistavaa terveyskansallissosialismia: "korvaa Digestive-keksit täysjyvänäkkileivällä!". Huippua! Lukijakunta lienee jonkinlainen kansanosa, joka elää kuntoillakseen. Orto- ja anorektikot lienevät myös hedelmällistä asiakaskuntaa. Olen pahoillani, Bonnier-kustantamo, mutta minusta ette kestotilaajaa saa... (paitsi jos keksisimme sen keinon, kuinka muokata ahmimisriippuvuus napakkaan liikuntariippuvuuteen!).

Tulin lukemastani kuitenkin sen  verran synnintuntoon, että pistin tumman riisin ja linssimuhennoksen liedelle kiehumaan.

Mutta jotain lienee vihdoin tapahtunut Fevarinin myötä - ahmimisia on ollut aika vähän. Pitkään aikaan ainoa varsinainen saalis oli konvehtirasia. Voi anoppikulta, paljonkohan olen täällä vetänyt suklaata napaan sinuun vedoten... Kun ne joulun alla lähetettäväksi tarkoitetut meni nk. parempiin suihin, nyt oli tarjouksessa samanlainen rasia. Voi mikä ketku, ostan heti kaksi! Toisen jemmaan, toisen vien siipalle, että lähetetään tämä nyt. Siippa toteaa, että joulu oli ja meni, pistetään haisemaan. Mikäs siinä. Kannan korteni kekoon, eikä paljoakaan aikaa tarvita siihenkään, että salaisuudessa tuhoan sen toisen.

Mutta eilen kävin samassa kaupassa, sama tarjous oli yhä voimassa, mutta! En ostanut! Nappasin sensijaan Fazerin uutuuspatukan, tumma minttu. 44 g eli 309 g vähemmän kuin konvehtirasiassa. Enkä edes syönyt sitä kuin vasta tänään! Eilen napsin tyttären kanssa jugurttibanaanilastuja - ei ihan täyspuhdas suoritus sentään, mutta huomattava parannus, jos verrataan siihen konvehtirasiaan.