Nykyteknologia kulminoi sosiaalisen elämän tyhjyyttä. Mies osti joululahjaksi uuden puhelimen - lapsellista, mutta totta, että harmittaa, kun olisi siisti soittoääni, puhelin ei koskaan soi. Tekstiviestiäänikin on hieno, mutta harvoin kuultu.

Sähköpostin tyhjyyteen olenkin jo tottunut, mutta nettipuhelin on uusi tekninen tyhjiö elämässä. Miehellä on paljon kavereita siinä, mutta itse olen löytänyt vain yhden entisen, taannoisen tutun, jota en juurikaan ole edes nähnyt johonkin kymmeneen vuoteen. Se on varmaan aika turhautunut, kun päivittäin kuitenkin floodaan viestiä viestin perään, semmoista turhaa läpinää, eikä se juurikaan vastaile, lyhytsanaisesti ja muutenkin pidättyvästi. Varmaan kohta poistaa mut listalta.

Yksinäiset ihmiset eivät ennen aikaan joutuneet kohtaamaan yksinäisyyttään yhtä monta kertaa päivässä. Ehkä joku yrittikin juuri soittaa, kun olit kaupassa? Jospa postimies on kantanut kortin väärään osoitteeseen?

Onneksi on tämä blogi, kommentit ja kävijätilastot, sekä blogit joita seuraan. Te muodostatte päivittäisen sosiaalisen kanssakäymiseni. Ihan totta.

*Niisk*