Äh kuinka olen kyllästynyt tuohon kumpuilevaan maisemaan tuolla yläreunassa. Eikä Kovasti kadehdin mm. Herkkua, joka osaa ja jaksaa rukkailla bloginsa lay-outia aina yhtä esteettisesti ilahduttaksi. Osaisinpa-jaksaisinpa itsekin; varmaan saisin jotain näperrettyä, jotain aikaiseksi ajan kanssa, vaan ei jaksa, ei jaksa... Ja se aikakin on aika kortilla. Muistan ajan ennen lapsia, aika myöskuin ennen nettiyhteyttä, kun näpelöin illat konettani, ja haaveilin, että olisipa joku tarkoitus, johon tätä kaikkea voisi käyttää. Nyt olisi, vaan ei aikaa enää.

Onko elämä aina vaan täynnä tämmöisiä täyttymättömyyksiä, kuten se, että työttömänä haaveilee, että olisipa rahaa tehdä sitä ja tätä, mutta kun saa töitä eli myös rahaa, ei enää olekaan aikaa käyttää niitä rahoja siihen ja tähän...