Varmaan viikon päivät olen syönyt ihan kummallisesti. En ole tainnut kertaakaan laittaa itselleni mitään järkevää ruokaa, lähinnä sitä käsitettä hipoi keitetty spagetti punaisen peston kanssa. Ja eilen kaupan kasvishampurilainen. Aamut ovat olleet järkeviä, kiitos esikoisen myötävaikutuksen; syödään yhdessä puuroa ja pari siivua ruislimppua. Mutta nyt sekin on jotenkin pätkinyt, joko kiireessä ollaan korvattu puuro Weetabixillä tai muuten vaan on jäänyt äidiltä syömättä, vedän ohimennen pari leipää ja puoli litraa maitokahvia, iltapäivällä Weetabixiä ja lisää kahvia, sitten tuleekin jo joku ahmimispaniikki, piilotettu konvehtirasia, pussi maissilastuja, tämmöistä, jotain sairasta. Ja loppuillan on tietenkin niin kammottavan paha olo, ettei ajattelekaan syövänsä mitään järkevää. Bulgarianjugurtti ennen nukkumaanmenoa. No, hedelmiä sentään, tuoreenakin, ei vain vauvasosejämiä.

Tänään Hesarissa psykologi kertoi kaamosmasennuksesta, ja siitä, miten melatoniini kulkee käsikynkkää serotoniin kanssa, tässä oli joku paradoksi joka ei ihan avautunut - että pitäisikö sen sitten poistaa masentuneisuutta vaikka se nukuttaakin, en tainnut lukea ihan ajatuksen kanssa. Mutta jos Fevarin sitä melatoniinia lisää, niin onko se sitten ihan paras lääke. Ei kuitenkaan jaksaisi alkaa vekslailemaan. Katsotaan nyt, kun päivät pitenee. Raskastahan tämä aika joka tapauksessa on.