Oli joku oivaltava ajatus tuosta aiheesta, että et voi rakastaa muita ennenkuin rakastat itseäsi. Äkkiseltään siitä tulee mieleen, kuinka monta poikaystäväkandidaattia olen säälittävällä takertumisella karkoittanut maailmalle. Mutta nyt, kun on näitä pyytettömiä jälkeläisiä, huomaa, että ajatus sisältää myös sen, että jos vaan rakastat, etkä ota mitään vastaan - kun et pidä itseäsi minkään arvoisena, varastot tyhjenee jostain muualta. Eli kykenee rakastamaan muita edelleenkin, mutta syö omia voimavarojaan jostain muusta. Paristot loppuu, voimavarat ehtyy. Pukkaa masennusta, vaikka olisikin ihan onnellisessa tilanteessa. Jotain tämmöistä.