Ensin olin vastaamassa Minhin kommenttiin, mutta tästä tulikin niin pitkä tilitys, että se olkoon oma postauksensa.

Niin, toisaalta aina puolustelen/-lin poltteluani, että se oli semmoista "masennuksen itsehoitoa", ja toisaalta olen ollut enemmän tai vähemmän masentunut jostain lapsuudesta - murrosikäisestä. Mutta toisaalta se on semmoista itsehoitoa, josta seuraa noidankehä - toisaalta lievittää mutta samalla myös aiheuttaa. Mainittakoon kuitenkin hyvänä puolena, että se ehdytti rankan ryyppäämisen ja mielenkiinnon muihin huumailuaineisiin, kuten joskus olen kirjoittanutkin.  

Polttelin semmoisen reilun 10 vuotta, hyvinkin pitkään kohtuullisen pieniä ja ehkä päivittäin mutta sittenkin pienen pieniä (ainakin yksinäni), semmoiset pikku yömyssyt kenties vain (olen aina ollut huono nukahtamaan). Viimeiset neljä vuotta oli aika rankkaa meininkiä, laskeskelin, että jos n.1500 mk:lla kuussa à ca. 45 mk/g, se tekee n. gramman päivässä keskiarvona, oli joskus vähemmän ja joskus sitten reippaasti enemmän! Kun tuolloin "pienet päivittäiset" - kaudella tuskin säädin enempää kuin femman kuukaudeksi.  Ja siihen vielä kimpat ym. päälle (eihän sentään ollut omat leivät jatkuvasti hallussa) - olisiko noin neljät - viidet väsingit joka päivä, ja kävin sentään samalla töissä 5 pv viikossa, että illat ja viikonloput meni aika keituralla. Tai ei se oikeastaan vaikuttanutkaan enää mitään, olinpahan vaan v-tun jumissa koko ajan.

Lastentekoon se loppui sitten lieventäen, pieniin satunnaisiin, ja aina haaveilee, että kunhan kasvavat ja saan yksinäistä aikaa... Enää en unissani matkustele Damiin tms... Lapsista tuli sen verran sisältöä, ettei jäänyt mitään tyhjiötä - vaan itseasiassa täytin aiemmin blaadaamalla yksinäisyyden tyhjiötä.
Että toisaalta, onko tämä tötsyttelyn aiheuttamaa vai sen alta esiin tullutta, mielestäni masennus on ollut aina, mutta syömishäiriö on kyllä tötsyttelyn - ja tupakoinnin - jatke.

Monasti olen siunaillut onneani ja elämän johdatusta jne., että törmäsin siippaani ja aloimme lastentekoon jne., sillä ei mun pää olisi kestänyt tuollaista meininkiä enää pitkään. Ne, jotka vannovat kohtuu- tai viihdekäytön nimiin, saattavat ollakin ihan oikeassa, mutta ne ovat niitä, joilla on homma hallussa ja elämässä jotain muutakin sisältöä kuin kabun jatkeena roikkuminen. Toisekseen mulla alkoi keuhkot olemaan jo aika sökönä.