Taas on ihan pissat housussa, kun telkkarissa mainostetaan tuota Emily Rosen riivaajaa. Tunnustan olevani ihan nynny, mitä kauhuleffoihin tulee. Joskus taannoin nautin suuresti Manaaja III:sta, joka oli silläviisiin asiallisesti toteutettu, ettei siinä ollut liikaa mitään verta ja suolenpätkiä, mutta semmoisia hyytäviä kohtia. Mutta nykyään ne on jo niin efektimeininkiä, että näen painajaisia jo jostain mainoksista. Niinkun tästä leffasta, Subilla ilta-aikaan tulee pitkiä pätkiä, missä tyypeillä on niitä pelottavia silmiä - yksi mitä olen aina inhonnut, kakkossijalla se, kun joku puhuu yllättäen oudolla äänellä.

Ja kun tuli the Ring, oli kauhiata, kun nekin mainokset jo oli niin pelottavia, ja sitten oli kuitenkin pakko kurkkia sitä aina välillä. Pelkokertoimia kaukosäätimen kanssa. Ne pienetkin inhat pätkät oli ihan liikaa, mutta jo seuraavana päivänä harmitti, etten sittenkään sitä katsonut kokonaan, jäi vaivaamaan se tarina. Niinkun ei olisi tarpeeksi pelottanut käydä yöllä vessassa. Hui. Pelottaa katsoa peiliin.

Yliluonnolliset on aina kiehtoneet, ja henkimaailman asiat. Tuntuu luontevalta, että näkemämme todellisuus on vain pieni osanen. Joskus ollut pienimuotoisia omalaatuisia kokemuksia. Mutta kuitenkin välttelee aihepiiriä, pelottaa, kun tietää, että jos alkaa keskittymään niihin hyviin, vastaan tulee myös pahat.

Ja joskus pohdin, että kuka sitä sanoo, ettei esim. skitsofreenikot tahi muuten harhaiset ihmiset ole sillain vanhanaikaisesti pahain henkien riivaamia, mutta nykyaikaiset lääkkeet turruttavat sielunelämää sillälailla, ettei ne vihulaiset pääse operoimaan poloisten päässä. Semmoisia tötsyttelijäteorioita. Tuli mieleen, kun luin Aira Samulinin tyttären kertovan lehtihaastattelussa, kuinka hän istui luokkahuoneessa, ja yllättäen toisten kasvot muuttuivat hirviömäisiksi, ja hän istui hiljaa paikallaan peläten, että voiko tämä olla tottakaan.

Jos ajatellaan jotain henkimaailman asioita ja nykylääketiedettä, niin mikä ero niillä loppujen lopuksi on, käsitteet on tavallaan samoja, mutta eri nimisiä. Puhutaanko sitten aivokemiasta, huonoista energioista vai pahoista hengistä. Ja joku henkienmanaus on hyvinkin voinut toimia/toimii edelleenkin (olettehan nähneet sen dokumenttielokuvan siitä intialaisesta tytöstä, Kusum?) hyvänä suggestioterapiana. Mikä nyt sitten kenelläkin on se kulttuurinen konsepti. Sillä intialaisella tytöllä ei toiminut länsimaiset mielialalääkkeet, mutta monimutkaiset manausrituaalit.

No niin, menee taas hippiteorioiden puolelle. Olisipa se ihan lystiä joskus vielä blossit pösäyttää ja pohdiskella sitten maailman menoa ja värähtelyteorioita.