Mikä hitto siinä on ettei yhtään voi skarpata. Vaikka rahat ensi viikolle on hieman tiukilla, on emännän mielestä muka ihan asiallista ostaa puolen kilon säkki suolapähkinöitä (no kun pienempi olisi maksanut melkein saman verran...) niinkun ei parempaa suuhunsa voisi laittaa. Kun viitsisi edes yrittää.

Suvituuli kirjoittaa alakarppaussuunnitelmia, ja kun kävin katsomassa Hiilarihirmun vinkkaamaa nettisivua, sieltä tuli vastaan kirja, jota olen jotain puolitoista vuotta sitten hiplannut kirjakaupassa, Uusi glukoosivallankumous. Jos olisin ottanut noi GI-jutut tosissaan ja kiinnittänyt asiaan huomiota yli kolme kuukautta, olisin varmasti tänä päivänä aivan toisissa mitoissa, ahmimisistakin huolimatta.

No en mä hirveästi voi itseäni piestä, aikalailla pysyn tumman leivän puolella, ja arkielämässä välttelen pahimpia karikoita. Miestä on hyvä käyttää syntipukkina: ei pidä tummasta riisistä vaan pitää olla basmatia tai jasminia. Ja pastaruokiin hulluna. minä sitä spagettia sitten sellaisenaan kun en lihakastikkeita... Ja sen leivät ne minua välillä kutsuu, en minä muuten mutta kun ei se rukiita syö. Seli seli.

Tätäkin kirjoittaessani elokuun puolestavälistä olen julistanut itselleni jo kertaalleen karkkilakon - tuhottu, ja viikottaisen 3 x 45 min liikuntapakon mutta pörölöö kuinkas kävikään. Se oli se ensimmäinen kerta tasan ainoa kun sen kävelylenkin heitin. Ja siitä aamujoogasta pälisen täällä kyllästymiseen asti mutta mitään vaan ei tapahdu.

Mutta tämä onkin se ongelmakolikon käänteispuoli; sama ongelma, joka aiheuttaa itsensä vahingoittamisen, estää myös tekemästä itselleen hyviä asioita. Vaikka kuinka uhoisin ja aikoisin. Nyt sentään tämä masennus irrottaa kynsiään sen verran, että edes suunnittelen mahdollisuutta johonkin toimenpiteisiin alkamisesta. Kuten noi liikkumiset. Järkevät arkisyömiset. Hömppäkeinot kuten viinietikka ja CLA.

(Tosin olen kyllä vakuuttunut, että CLA polt-taa rasvaa - ihan varmasti pienennyin löllökohdista enemmän kuin olisin liikkumis/syömisilläni ansainnut, ja etikka taas hyvinkin taisi poistaa makeanhimoa jos nestettäkin)

Noista ruokavaliojutuista tulikin mieleen, kun koin suuren ahaa-elämyksen: on kai jo melkein kymmenen vuotta, kun the juttu oli hiivasyndrooma. Sen sanottiin olevan ylen tavanomaista ja aiheuttavan niin valtaisan joukon muita sairauksia hiivarihmaston saastuttamassa elimistössä, että sen parantamisesta löysi ratkaisun vähän joka vaivaan. Ratkaisuna tietenkin luopua valkoisesta jauhosta ja sokereista, jotka hiivaa ruokkivat. Nyt tavallaan samaa ongelmaa hoitaa nämä hiilaritietoiset GI-ruokavaliot ja muut kaverit. Oli tuo hiivasyndrooma totta tai ei, mutta varmasti se toimii ratkaisuna esim. uupumukseen, masennukseen, mielialojen vaihteluun, ripuliin ja ummetukseen kun lopetetaan pullanpupellus. Yhtä ja samaa sumppua tämä ravitsemuksen ja elimistömme yhteistanssi. Koskahan nämä kaikki yhdistetään sellaiseksi elimistön ja psyyken Kaiken teoriaksi, samanlaiseksi jollaista Stephen Hawking yrittää löytää fysiikan suhteen.