Kuvittelenko vain, vai onko sittenkin suurimman osan (ainakin blogeja kirjoittavan) naisväestön kierto enemmän kuin vähemmän synkassa? Punainen aalto pyyhkäisee taas yli, vai kiinnitänkö PMS- ja menkkailunurinoihin vaan enemmän huomiota, kun olen itse samassa tilassa. - Ohimennen mainiten kiitos lienee aloitetun mielialalääkityksen, ettei kummempaa menkkailua olekaan esiintynyt, alkoivat ihan varkain kerrassaan, vaikka useimmiten on suorastaan suisidaalinen meininki päällä ne klassiset pari päivää ennen.

Huomenna on viimeinen kontrollikäynti syöpäkasvaimen tiimoilta. Ensin piti olla joku kymmenen vuoden seuranta, mutta ohjeita muutettiin, kolme riittää, kun joka tapauksessa pitäisi käydä kerran vuodessa gynellä. Vai niin. "On se kumma, että on varaa remointoida tätä rakennusta jatkuvasti , muttei hoitaa potilaita" totesi lääkärikin kontrolliaikojen lyhennyksistä.

Pelottaa, mutta helpottaa kuitenkin; taas saa ainakin selvyyden, ei tarvitse unettomina öinä miettiä ainakaan sitä vähään aikaan, että jos se uusiikin, jos se ehtiikin leviämään ja mä olen vaan tsiipadaaba enkä tiedä mitään. Kun on tuota jälkikasvua, suhtautuu olemassaoloonsa ihan toisella volyymillä (vaikka toisessa mielentilassa hetkittäin onkin itse valmis iskemään hanskat tiskiin).

Ja arvatkaa, että tietenkin juuri on ne menkat. Aina ne sanoo, että ei se mitään, mutta aina se hävettää kuitenkin.