Edelliseen lisättäköön, että ainakin omaan elintasoon ahmimiset on tiukasti kytköksissä: kun oli pätäkät tiukoilla viime viikon, ei tietenkään tullut ostettua mitään mättöä (paitsi se pähkinäpussi - ja toisaalta hätä keinot keksii, sitten menee kaakaojauhetta purkista jne.). Mutta kas! Kun rahaa tupsahtaa tilille, on pakko keinotella itsensä yksin kauppaan, ja tietää, että jotain sieltä tulee löytymään. Vähän niinkun Himpuloita alkaa himpuloittamaan... Mutta olisiko se yksi Dacapo? Ei. Jäätelö? Ei. Neljä Kismetiä 2 € - no mikä ettei! Antaa tulla vaan!

Mitä helvettiä oikein ajattelin? En mitään. Ne oli niitä tunteita, joihin en pääse käsiksi, ilmeisesti. Kunpa niihin pääsisikin helpommin käsiksi kuin salaiseen Kismetpiiloon keittiössä. Siellä sitten yksin mussuttaa, yrittää harhauttaa lapsiaan, "leipää tässä vähän syön". Joku järkevä olisi eilen vetänyt yhden tai kaksikin kun on perjantai, ja säästänyt yhden tälle ja toisen huomiselle, mutta mitäs luulette täällä käyneen. Niin, ja oleellista on tietenkin asetella muita roskia käärepaperien päälle ennenkuin mies tulee töistä.

Tänään sitten nöyränä tyttönä väsää ison padallisen linssimuhennosta. Ja tummaa riisiä tietenkin, alhainen GI, nähkääs.

Paljonko se oikeasti hyödyttää...