Nämä syömishäiriöt ne vasta elintasosairauksia onkin, vaikka yleensä termillä tarkoitettaneenkin somaattisia sairauksia. Mutta tässä onkin omalta osaltani alku ja juuri monelle mahdolliselle elintasosairaudelle.

Mutta tuskin missään, missä kamppaillaan välttämättömän ravinnon eteen, kukaan teinityttö päättää alkaa laihduttamaan ja lopettaa syömisen? Ja lienee tarpeetonta sanoakaan, että sitä ruokaa täytyy olla, ennen kuin sitä aletaan joko ahmimaan ja oksentamaan tai muuten vain ahmimaan.

Pari - kolme - jotain viikkoa sitten oli sunnuntain Hesarissa semmoisen naisen kuin Susie Orbachin haastattelu. En niin noista feministijutuista ole piitannut, että hänet tietäisin, mutta taitaa olla jonkin sortin guru sillä alueella. Ja on nyt ollut taustahenkilönä näissä Doven "luonnollinen kauneus"-mainoksissa, jotka on ihan jees homma itseasiassa. Siinä jutussa oli paljonkin, mistä tännekin piti kirjoittaa kommentaaria, mutta se on nyt sitten ollutta ja mennyttä. Semmoinen läppä siitä jäi mieleen, että mihin vain importoidaan länsimaiset kauneusihanteet esim. elokuvien ja tv-sarjojen muodossa, alkaa kolmen vuoden sisällä esiintymään syömishäiriöitä.

Olen siis itsekin tämän yhteiskunnan uhri! Help! No joo, allekirjoittanen sen, kun sanotaan (sanottiinko siinäkin artikkelissa), että sairaalloinen lihavuus on sitten semmoinen "hanskat tiskiin"-reaktio utopistisille kauneusihanteille, että pistetään läskiksi, kun ei minusta ole tuollaiseksi. Ettei ole mitään väliä, kun ideaali on jossain siellä niiin kaukana. Itsetuntemukseni ei ehkä ulotu noin pitkälle, mutta on todettava, että koen todellakin olevani palttiarallaa toiselta planeetalta kuin vaikkapa MTV:n misutähtöset tai Henkan pissikset.

Ja tämä yhteiskuntahan tarjoaa sitten kyllä mielellään pehmikettä rikkinäiselle itsetunnolle, sillä siitä aina joku saa rahaa. Kuka olikaan se mies, jolla oli joku kirja aiheesta, että tämä yhteiskunta perustuu riippuvuuksille? Anyone? Ei tarvitse kuin kuulla perusajatus, olen innokkaana sitä kannattamassa. Näin on. Tämä on kiero paikka. Täällä myydän kaikkea koukuttavaa kamaa, ajatelkaa nyt, kuinka paljon. Ruokakauppakin on täynnä alkoholia, tupakkaa, kofeiinia, valkoista jauhoa, valkoista sokeria, kaikkea sellaista, joka aiheuttaa nopeasti valheellisen hyvänolontunteen jota asiakas haluaa tavoitella kerta toisensa jälkeen, . Ja jos ei sorru näihin, on viimeisenä loukkuna kassojen jälkeen vielä ängetty pelikonerivistö.

Joskus liikkui villi huhu, että Pringeleseissä on jotain himotus-lisäainetta, sellaista, johon syntyy niin pieni, nopea, lyhytkestoinen riippuvuus, ettei ainetta ole katsottu tarpeelliseksi kieltää. Ettei sitä oikeastaan huomaa, mutta vasta seuraavalla kerralla, kun näkee kaupassa saman putkilon. Urbaani legenda vaiko totta? Kaikki tässä maailmassa on mahdollista.

"Tämä on sitä mitä asiakkaat haluavat". "Kuluttajat ovat testeissä valinneet tämän parhaaksi" ja jotain sellaista vastasi Valion edustaja nenäkkäästi, kun taannoisessa Pirkka-lehdessä tiedusteltiin, miksi maustetun jugurtin täytyy olla niin järjettömän makeaa.

Jos valitetaan kasvaneesta pakkauskoosta, on aina joku itsekurillinen kuntoilija valmis sanomaan, että "ei kaikkea tarvitse syödä kerralla loppuun". Mutta heikot sortuvat sittenkin, minkäs teet. Kun olin lapsi, saunalimuksi ostettiin 0.3 l pullo. Kuinka moni nykypäivän lapsi hautoo 1.5 l pulloa kuukauden jääkaapissa? Muistatteko sipsipussit 80-luvulla? Varmaan kolmannes siitä minkä nykyään. Montako kertaa Fazerin Sininen on kokenut kasvupyrähdyksen? Eikö se ole jo kaksinkertainen menneeseen? "Ei sitä ole pakko syödä kerralla loppuun". Ei olekaan, eikä edes järkevää, tiedän sen, ja monta muuta asiaa, mutta järkevyydellähän ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Kun Koskenkorvaa alettiin myymään "eurokoossa", kuinka moni alkkis kiersi korkin kiinni 0.75:n kohdalla? "Ei ole pakko juoda kaikkea kerralla". Eikä järkevää. Mutta niin vain käy.

Meiltä järjettömiltä, selkärangattomilta, ongelmaisilta ihmisiltä se kolehti kerätään. Tuotto ja kasvu. On taloudellisesti kannattavaa myydä riippuvuuksia ja järjettömyyksiä. Kukapa ei sitä rahaa haluaisi kerätä? Jos joku kieltäytyy, aina löytyy toinen tarjoamaan samaa. Me hurraamme setelit ojossa. "Antakaa tätä meille lisää, tätä me tarvitsemme, ettemme joutuisi kohtaamaan oikeita ongelmiamme!"