"Lääkäri on määrännyt Teille Fevarin tabletteja, koska oireidenne uskotaan johtuvan masennuksesta."

Nyt kun se pari viikkoa vielä kuluisi joutuisaan. Helpotti tuokin jo, että sai haettua apua - vihdoin, eikä päivääkään liian myöhään.

Vähän hävetti, kun itkeä tillitti, ja kun pälätti jostain tavallaan toisarvoisista asioista liikaa, toisaalta myös jäi jotain ehkä oleellistakin mainitsematta, mutta eipä tuolla niinkään, lopputulos kuitenkin sama. Parin - kolmen viikon päähän se varasi vielä uuden käynnin.

Sitä vaan jäin miettimään, että nyt se laittoi tuota Fevarinia, joka on auttanut aiemminkin, ei siitä Seroxatista ollut sen enempää puhetta, enkä sitten rohjennut huomauttaa, että sitä (ja muita fluoksetiineja) suositellaan syömishäiriöihin, mutta fluvoksamiinia vain masennukseen ja pakko-oireisiin. (Ei lääkäreille tohdi alkaa viisastelemaan millään netti- ym. tiedoillaan; alkavat epäilemään, että mitähän tuo nyt ajaa takaa, kun se suunnittelee itse itselleen lääkityksiä... No ei kai näistä niin, mutta jos nukahtamis- ym. lääkkeistä puhutaan, on parempi itse pitää suunsa supussa eikä esitellä toiveita ainakaan mistään bentsoista). Mutta katsotaan, kyllä muistaakseni sen edellisen Fevarin-kuurin aikana syömis- sekä myös silloiset röökaamishimot laantuivat. Vaikken silloin täysin tiedostanutkaan syömisongelmaani, tosin silloin paine jakaantui myös sen tupakoinnin osalle.

Mutta joka tapauksessa - tästä se lähtee.