Taas on se aika vuodesta, että Äiti Amma olisi Kaapelitehtaalla. Amma on oikeastaan ainoa puoleensavetävä guru, jonka halattavana olisi tehnyt mieli käydä jo vuosia sitten. Mutta aina on ollut "jotain" estämässä. Nyt sitten vihdoin kristitty mies, jonka mielipidettä asiasta, että voisinko viedä yhteiset lapsemme yhden intialaisen mamman halattavaksi, en ole uskaltanut kysyäkään, peläten perheensisäistä uskonnollista konfliktitilannetta.

TM-kurssi oli loppujen lopuksi aika turhaa touhua. Samat asiat mitkä siellä opin, olen sittemmin lukenut useammastakin kirjasta ihan ilmaiseksi. Ja kun tarpeeksi pitkään olin meditoinut, se alkoi tuntua vähän tyhjän jauhamiselta, tuntui, että olisi pitänyt sittenkin olla enemmän sisältöä (olisihan sitä tietenkin saanut, maksamalla yhden kurssin lisää. Ja varmaan vielä toisenkin. Ja..).

Oshon kirjat kolahti. Siinäpä radikaali ukko, joka osasi pistää hengenasiat poikki ja pinoon. No ne parisuhdeasiat tuntui vähän masentavilta, ettei sellaisia pitäisi ollakaan, vaan hippimäistä vapaata seksiä, ja kun löysi jotain juttuja miehen myöhempien aikojen kokkeliharrasteista, tipahti into häneenkin.

Ehdin innostua myös Sahaja Joogasta, mutta satuin löytämään samat kaverit Uskontojen uhrien tuki ry:n sivuilta sekä Suomi24-keskustelufoorumista vähemmän mairittelevissa yhteyksissä, ennenkuin ehdin paikan päälle..  

Mutta Amma vetää puoleensa. Jospa joku päivä, kun lapset on kasvatettu, hyppäänkin koneeseen ja vietän elämäni loppupäivät onnellisena asramissa kitkemässä ja kastelemassa sekä laulamassa lalalaaa ja meditoimassa A-U-MMMMMMMMMMmmmmmmmm...