On pakko tunnustaa, että ehdin vähän jäämään koukkuun tilastoihin, jotka eivät täällä ole nyt päivittyneet sitten 17.10. Onko se jotain narsismia, toisaalta tästä on löytänyt omansalaisen "sosiaalisen verkon" itselleen, ja sitten tietenkin googlaukset ovat aina yhtä riemastuttavia. Toivottavasti alkaisi taas skulaamaan, ennenkuin kuukausi vaihtuu ja lokakuun googlaukset häipyvät johonkin tsup matrixin jättömaalle.

Aika ristiriitainen tunne, kun tätä kirjoittaa ihan itselleen, oman päänsä parhaaksi, ja siltikin kyttää jotain tilastoja ja Blogilistaa. Mutta toisaalta se, että tällä bloiglla on lukijoita, tuo sellaisen tunteen, että minäkin olen - hyvässä ja pahassa - kiinnostava, minullakin on - tavallaan - merkitystä. Niin kummallista kuin se onkin. Vaikka 95% lukijoista olisikin vain vahingoniloisia tirkistelijöitä (mitä en kuitenkaan täysin usko lämpimien ja tukea osoittavien kommenttien perusteella), tekee uskomattoman paljon, että ne muutamakin 5% on vaikkapa "samassa jamassa" syömisen tai masennuksen suhteen, ja/tai muuten ystävällismielisiä yksilöitä. Tätä on tullut hehkutettua aikaisemminkin, mutta kun en vaan tullut aloittaessani ajatelleeksi, että tästäkin voisi saada niin paljon tukea ja edes yksipuolisen yhteyden toisiin ihmisiin, ja kuinka paljon tämä näkymätön ihmisverkko merkitseekään tällaisessa sosiaalisessa arkipäivän umpiossa, jossa elän. Ajattelin, että näitä blogeja on niin paljon ja paljon, ettei kaikkiin eksy koskaan mitään lukijoita ja jos eksyy, ne on yhtä ilkeitä kuin jossain keskustelufoorumeilla.

*Kiitos*

(Lumpeenkukka siksi, jos se olisi lootuksen kotimainen versio; lootus, jota pidetään henkisen kasvun symbolina, koska sekin puskee valoon pohjamudista auetakseen kauniina kukkana pinnalle päästyään)