Tästä tulee aina huonoin omatunto: jälleen on kaunis, aurinkoinen päivä hassattu sisätiloissa. Jos se ei mua haittaisikaan, lapset tarvitsevat raikasta ilmaa ja liikuntoa. Ja kun pian tulee kylmää ja pimeää ja synkkää jne, on kamalaa haaskausta olla tällaisena päivänä sisällä.

Mutta kuinka pääsisin? Miten jaksaisin?

Jaksoinhan eilenkin, tosin oli mies auttamassa pukemisten kanssa. Nyt tuntuu aika vain karkaavan, se katoaa huis vaan ja minä vaan ihmettelen, välipaloista päiväuniin ja sellaista, että eikö tässä mitään ehdi, enkö minä mitään jaksa. Kohta on jäljellä tästä päivästä enää sen verran aikaa, että pika pikaa kiidetään kauppaan ennen sulkemisaikaa.

Yksi liikkumista rajoittava tekijä on huimaus. En tiedä mistä se johtuu, väsymyksestä, ahdistuksesta vai verenpaineesta, muttei hirveästi piiskaa itseään liikenteeseen, kun on semmoinen hutera olo, ja pelottaa, että pyörtyy tai muuten vaan lähtee jalat alta. Lasten kanssa pelot maksimoituu - "mitä jos se tapahtuu alamäessä ja rattaat karkaa!". Ja kun ei tiedä, mikä on kyseessä. Läskeillehän voi tulla jotain aivohalvauksia tai sellaista. Silloin kun blaadasin ja pyörryin muutaman kerran, se vähän pelotti, mutta ainakin tiesin sen johtuvan enemmän tai vähemmän ylenpalttisesta blaadailusta, enkä tuolloin ainakaan kuljetellut mukanani pieniä, vastuullani olevia lapsia.