Meninpä pahanpäiväisesti halpaan tuossa, ollakseni ihminen, joka on tottunut käyttämään yksiä housuja, yksiä kenkiä, yhtä takkia kerrallaan, joskus viitisen vuotta sitten vasta opin, että niitä voi olla useammatkin yhdellä kertaa, kestävätpähän pidempään.

Minä sitten vetämään farkut jalkaan ja ihan innostun että, oo, menipä helposti, hyvänen aika, eikä yhtään tarvinnut kamppailla vetskarin kanssa. Ilo vaihtuu pettymykseksi, kun tajuan laittaneeni läskifarkut, enkä niitä toisia, toivoa-vielä-ehkä-löytyy-farkkuja. Edelliset on vanhemmat, ne olivat joskus toissatalvena hieman tiukatkin, ja ilokseni löystyivät kunnes väistyivät äitiyshousujen tieltä. Raskauden jälkeen ne kerrassaan valuivat, ja kävin ostamassa uudet. Tuli kesä, tuli murhetta, tuli läskiä. Ihan kauhistuin, kun sulloin niitä ilmojen viiletessä taas jalkaani. Tiukat! Kamala vararengas nousee vyötärön ylle! Yök! Kyllä niitä taas voi käyttää tarpeeksi pitkän+löysän paidan kanssa, mutta yhyy, että läskifarkut on näinkin sopivat, yyy yyy.

Hyvä syy ostaa kauppareissulta itselleen Mariannerouhelevy.