Niin. Siksi teen masennusseuloja  säännöllisin väliajoin, kun aina on tarkoitus ja tarkoitus soittaa ja varata se lääkäriaika. Olisi niin helppoa soitaa ja sanoa, että täällä t.t., hvyää päivää, sain DEPS-seulasta näin ja näin monta pistetta ja BDI:n lyhyestä versiosta näin ja näin monta pistettä, pitäisi varmaan tulla tapaamaan lääkäriä. Tai jos noita ei aikaa varatessa nyt jäisi pälättämään, niin lääkärille olisi helpompi kertoa, että tämmöistä. Kun pelottaa, 1) että mä jään sönköttämään ja pyöristelemään asioita, ja lopputuloksena sitten todetaan, että kaikki onkin oikeastaan ihan hyvin, ulkoilisit vähän enemmän, niin kyllä se siitä.

Tai että 2) ne eivät edes anna mulle mitään aikaa. Kun välillä ajanvarauksessa on jotain kamalia kerberoksia puhelimessa, saa inttää ihan tavallisistakin asioista, että pääsee lääkäriin. Jos ne alkavat haraamaan tässäkin vastaan, niin sitten on ihan lyöty ja paskana, eikä ikinä saa haettua itselleen minkään valtakunnan apua.

Mutta miksi se lääkäri pelottaa? Yksi aihe on tietenkin se 3) fasadin murtuminen, totuus tulee ilmi, ei voi enää esittää onnellista ja tasapainoista ihmistä. Jos se sitten syynää lapsia sen mukaan. "Pitäisikö laittaa perheneuvolaan ja sosiaalitoimistoon? 4) Masentunut äiti varmasti laiminlyö lapsiaan...". Tai sitten, että se 5) vääjäämättä tulee pulpahtelemaan vähän joka yhteydessä esiin ajasta ikuisuuteen. - Mistä mulle on tullut tämä käsitys, että kun paljastaa jonkun heikkoutensa, sitä käytetään vaan sun mitätöintiin ja minimointiin hamaan tulevaisuuteen joka yhteydessä? Jotain kouluaikain terveydenhoitajatraumoja?

Ja sekin pelottaa, että 6) ihan reippaasti ja napakasti saan tiivistetysti kerrottua, mikä vaivaa, mutta lääkäri ei ota tosissaan. Että katsotaan nyt. Ja just tota ulkoilua. Ja että syömisessäkin on kyse vain itsekurista.

Onneksi MTT:t taitaa olla nykysellään aika tukossa, ettei kukaan ala mitään keskusteluaikoja tuputtamaan, eihän sinne taida päästä nekään, joiden todella täytyisi ja jotka haluaisi. Kun tässä elämäntilanteessa ja taannoisilla kokemuksilla en koe mitenkään mielekkääksi, että alkaisin nyt juoksemaan jossain hölisemässä omiani kun joku nyökyttelee vieressä. Sitä sitten joskus ehkä ehtisi tms. Tällä hetkellä tuntuu, että tämän blogin kirjoitaminen on parasta sillä saralla.