...päivä menee ihan sisätiloissa. Sunnuntaina oli vierailijoita. Eilen, en tiedä mitä kävi, mutta olin aamupäivällä kovin puuhakas ja pesin yhden ikkunankin. Sitten tuli se normaali välipala-päikkäri-jne.-rumba, ja muutenkin juutuin koneelle ihan hävyttömän pitkäksi aikaa, vauva nukahteli ja heräili ja nukahteli niin, että aikaa tuhraantui häntä odotellessa, ja loppujen lopuksi ehdimme kauppaan häthätää.

Saa nähdä kuinka tänään käy. Taas oli hyvät aikeet jotka kaatui. Vauva on kyllä heräili viime yönä, vaikka mies hoitikin syötöt ja muut, olen ihan ventti. Nyt molemmat lapset nukkuu päikkäreitä, minä jonain itserankaisun muotona roikun koneella nyt, enkä sitten, kun pitäisi lähteä. Ja join vielä sitä paheellista kahvia.

Nyt on muodissa sellainen, että sörsään heti jotain, kun lapset nukkuu. Kahviakin juon muka vähän kuin salaa mieheltä, vaikka mitä se sitä liikuttaa. Kummallinen tämä salailujuttu. Se on ollut kuvioissa jo silloin, kun opettelin tupakkia polttelemaan. Sitten oli kai se keskustelulinjoille soittelu, kunnes löysin pilvenpolton ja tuli netti. Mitä oikein tein ne vuodet, kun asuin yksin? Ja parin muun blaadaajan kanssa? Mitä minä silloin salailin?

Ärsyttää, kun on tälle viikolle kasaantunut kaikenlaista ohjelmaa. Hyvähän se oikeasti on, tulee tehtyä jotain, kun on luvannut mennä kyläilemään. Mutta kun ei jaksaisi. Ei kiinnosta. Pakkaa ahdistukset ja huono omatunto päälle "mitä minäkin siellä, tylsämielinen läski". Loppujen lopuksi on kuitenkin ihan mukavaa, ja aina parempi riipiä itsensä johonkin ulos kuin käpristyä täällä sisällä masennuksiinsa ja ahdistuksiinsa.

Mutta kun juuri sitä mä ainoastaan haluaisin tehdä, käpristyä ja olla vaan!