...olen itse ihan ns. kusi sukassa, ettei meillä kävisi samoin - asetelma kun on aika samankaltainen perhesuhteissa ja tilanteissa. Onneksi olen pärjännyt noissa kurinpitoasioissa ihan kohtuudella, eikä meillä mitään huutokilpailuja ole (vielä ainakaan) pidetty. Ja sydän vänkyrällä tietenkin kyttään, että pitääkö mutsi minkään valtakunnan rajoja meidän esikoiselle, vai aikooko se - tieten tai tahtomattaan - pistää vahingon kiertämään.

Syy näihin pelkoihin on kenties jossain siellä myöhäismurrosiässä, joka kerta korpesi, kun mutsi parkuu, että "sitten kun sulla on omia lapsia- - -", ja jossain vaiheessa pukkasi ihan kovakin ahdistus päälle, että tarkoitaako se sitä, että se yrittää sitten tulevaisuudessa usuttaa mun lapsia käyttäytymään kuten itse olen tehnyt, ja tulee siihen sitten ilkkumaan "niii-i, mitä mä sanoin! Nyt tiedät miltä se tuntuu!". Kyseessä on kuitenkins sen verran kompleksinen yksilö, että ihan hyvin saattaisi haaveilla kalavelkojen maksamisesta lapsenlapsiensa kustannuksella.

Onhan tässä vielä kymmenisen vuotta aikaa nähdä kuinka käy...