Muita blogeja lukiessani olen huomannut sen aika yleiseksi aiheeksi. Mennään sitten henkilökohtaisuuksiin, liityn joukkoon kipristelevään. Mielipiteenäni sanoisin, että menkat on ihan perseestä.

Voisi olla semmoinen on/off -kytkin, että ne pelaa vain silloin, kun on lapsentekoaikeissa. Joskus jostain - ehkä Desmond Morrisin kirjoista - luin sen toteamuksen, että ihmisillä on tuhlailevainen systeemi, kun munasolu irtoaa joka kuukausi (melkein), kun eläinkunnassa näin tapahtuu vain kerran - pari vuodessa, ja oliko jopa niin, että kissoilla vasta, kun ovat saaneet kollilta kyytiä.

Nyt tämän toisen jälkeen olen muuttunut vuolaaksi virraksi. Ihan sairasta. Kun puhutaan näistä kuukupeista, tuntuu, että tarvittaisiin lähinnä ämpäriä. Käydä vaihtamassa yöside kolmasti yössä ja käyttää niitä päiväsaikaankin - rrrräääh!

Ehkä on vielä hormonit sekaisin, mutta tietenkin aina tulee mieleen, että jos onkin joku kasvain... Kontrollissa pitäisi käydä, mutta pitäisi pitäisi, kaikenlaista.

Ja mikä PMS, mikä se ensimmäinen P on, "PRE-"?!? Miten niin etukäteen? Nyt jo kolmas päivä, ja kaikki silittää ihan vastakarvaan. Miehen puhetyyli, esikoisen inttäminen, sekin, että vauva pärähtää itkuun juuri kun olen jotain tekemässä. Ja siinä sitten piiskaat itsehillintää toimimaan, kun korvien välissä joku raivotar riehuu ja huutaa kuin villi dervissi. Jos mut viillettäisiin auki, olisin täynnä kiehuvaa laavaa. Ei sellaista seksikästä, vaan nimenomaan raivokasta.

Kaikkein ankeinta on joutua PMS:n uhriksi. Ei niin, että kiukuttelisit, vaan niin, että miesihmisen havaittua asianlaidan, hän toteaa "ai sulla on menkat, ai siksi sä olet noin vihainen". Mutta se asia, josta olet kiukutellut, on kuitenkin olemassa! Vaikka se olisikin esitetty hieman korkeammalla tunteella kuin yleensä.

Se on jotenkin niin, että tulee myös henkiset menkat. Kaikki se turha, mitä on kerännyt ja pidätellyt itsessään kuukauden, valuu myös ulos. Että jos kiukuttelee, itkee ja raivoaa, ei se ole vain menkkojen tuosta vaan aiheuttamaa, vaan sellaista, minkä on padonnut itseensä, eikä purkanut silloin kun olisi pitänyt.

Sitäkin olen tuuminut, että vanhoissa ja/tai nk. alkukantaisissa kulttuureissa esiintyvä naisten eristäminen kuukautisten ajaksi saattaa hyvinkin olla naisväen itsensä aloittama juttu. Että sanotaan hei miehille, että nyt ei voi laittaa ruokaa tai olla sillai, kun on saastainen, niin saa olla rauhassa edes ne muutamat päivät kuukaudessa. Miehisessä kulttuurissa leppeästä leppeä lepomaja on sitten vain saattanut muuttua karuksi eristysselliksi.

Mutta mikä ettei enää/täällä niin voisi olla? Montako tuntia olen kärvistellyt työpöydän ääressä ja yrittänyt näyttää siltä, että todellakin muka keskittyisin ja jaksaisin ymmärtää jotain työasioista, kun haluaisin vaan maata sängyssä ja nukkua. Tai sitten ottanut tekosyyllä saikkua, nuhaa tai vatsatautia, ei vaan kehtaa sanoa että nyt olen kipeä kun menkat alkoi, terve vaan ja nähdään huomenna.

Kunpa pääsisinkin johonkin naisväen lepomajaan kuuntelemaan sateen ropinaa kattoon.