En näe varsinaisia lentounia, mutta sillälailla käy, että otan pidempiä ja pidempiä askeleita ja huomaan, että vau, pysyn ilmassa, jos vaan poljen paikoillani, enkä laita jalkoja maahan. Siinä sitten liu'uskelen paikasta toiseen. Vähän kuin olisi vedessä. Ja mikä hassua, niin unethan kun ovat niin kovin totta sillä hetkellä kun niitä näkee, aina kun näin tapahtuu, ajattelen, että "vau, tämähän on ihan niinkuin unissa aina käy! Ja nyt se käy oikeasti!"

Toinen samanlainen on toistuvat unet hisseistä, jotka ei meinaa pysähtyä tasan oikeaan kerrokseen, aina jää vähän yli tai ali, ja sitten vekslaa edes takaisin, että pääsisi ulos. Näin kävi taas joku aika sitten, ja pelästyin "Hui! Tää hissi jäi ihan niinkuin niissä unissa, mitä näin usein joskus 12-vuotiaana!"

Yksi versio näistä hissiunista on rullaportaat, joiden yläpäässä pitää tehdä joku hillitön loikka, kun ne päättyvät johonkin kolmen metrin päähän itse lattiasta. Ja mä olen kauhuissani, ääk, enhän mä noin pitkälle osaa hypätä. Takana tulee ihmisiä, jotka ei pääse ohi. Pakko räpeltää jotenkin tai tippuu. En mä koskaan varsinaisesti tipu, mutten myöskään oikein onnistu.